Perthistä Alice Springsin seuduille

Perthissä olimme viime postauksessa, sieltä haluaisin mainita The Bell Towerin, joka sijaitsee rannalla Riverside Drivellä. Torni on 82,5 m korkea,ja siellä on 16 kelloa. Näköalatasanteella on 26-kelloinen Carillon, joka toimii kultakolikolla ja soittaa tunnettuja kappaleita.  12 kelloa on peräisin St-Martin-in-Field- kirkosta Lontoosta ja ne ovat yli 700 vuotta vanhoja. Alhaalla kellonsoittajat soittavat niitä köysistä vedellen. Anzac-kello on valmistettu sadan vuoden takaisten taistelujen muistoksi.

Elizabeth Quay-rannasta on mm.
lauttayhteys Rottnest Islandille, joka on suosittu retkeily ja pyöräilykohde. Saari on tunnettu myös lyhythäntäkenguru eli quokka- populaatiosta. Tätä harvinaista kengurulajia tavataan myös muilla rannikon edustan saarilla mutta ei niin runsaslukuisena kuin täällä.

Matkamme jatkui Alice Springsiin, joka on Australian pohjoisterritoriossa oleva 26000 asukkaan
kaupunki. Aboriginaaliheimo Arrernten ihmiset ovat asuneet alueella vähintään 30 000 vuoden ajan ja ovat alueen alkuperäiset omistajat. Alice Springs sijaitsee lähes puolivälissä Darwinista ja Adelaidesta ja sieltä löytyvät kaikki palvelut aina sairaalaa ja lentävien lääkärien tukikohtaa myöten. Kaikilla aboriginaaleilla ei mene hyvin sillä juovuksissa olevia alkuperäisasukkaita kohtasimme siellä täällä. Kaupungissa toimii useita paikallisia matkanjärjestäjiä jotka kokemukseni mukaan ovat luotettavia ja he järjestävät turvallisia tutustumismatkoja ympäristöön joten niitä kannattaa käyttää. Sitäpaitsi oppaat kertovat mielenkiintoisia tarinoita alueen luonnosta ja eläimistöstä joten matkasta saa enemmän irti kuin jos lähtisi itse alueelle haahuilemaan eikä se olisi kovin turvallistakaan luonnonolosuhteiden vuoksi.

Kävimme etsimässä kaupungin kaupoista verkkohattuja hyönteisiä vastaan mutta mistään ei niitä löytynyt. Vinkki, ota kaikki mahdolliset varusteet kotoa jos lähdet outbackiin. Alice Springs Desert Park on poikkeamisen arvoinen, siellä voi tutustua paikalliseen kasvillisuuteen ja eläimistöön opastetulla kierroksella. Seuraavana aamuna lähdimme matkanjärjestäjä www.emurun.com.au järjestämälle kolmen päivän retkelle kohti Ulurua, Kata Tjutaa ja Kings Canyonia. Lähdimme aamuvarhain bussilla olihan matkaa noin 460 kilometriä Alicesta Ulurulle. Majoituimme Ayers Rock- telttakylään ja kävimme katsomassa auringonlaskua Ulurulla, aboriginaalien pyhällä vuorella. Vuorelle kiipeily on kielletty mikä on hyvin ymmärrettävää sillä se on alkuperäisasukkaiden pyhä vuori ja jotkut turistit ovat loukanneet itsensä pahasti pudotessaan vuorelta. Parkkipaikalla oli paljon muitakin matkailijoita joille matkanjärjestäjät olivat laittaneet pöytiä katettuina snackseilla ja viineillä. Paikalla oli myös runsaasti aboriginaaleja myymässä taulujaan. Ostin yhden taulun jossa oli mielenkiintoinen tarina. Kaikki aboriginaalien maalaamat taulut kertovat jonkin tarinan. Koska taivas oli pilvessä emme saaneet hyviä kuvia auringonlaskusta. Telttakylässä meille tarjottiin illallinen joka oli erinomainen.

Varhain aamulla aamupalan jälkeen läksimme katsomaan auringonnousua Ulurulle. Aurinko värjäsi monoliitin ruosteenpunaiseksi. Kävelimme jonkin matkaa monoliittiä kiertäen. Jos olisimme kiertäneet monoliitin kokonaan ympäri matkaa olisi kertynyt yli kymmenen kilometriä ja aikaa olisi mennyt useampi tunti.  Oppaamme kertoi kalliomaalauksista. Tapahtuipa sellainenkin ihme että satoi hiukan vettä, edellisestä sateesta oli kulunut puoli vuotta.

Aboriginaalien kulttuurikeskus sijaitsee aivan vuoren kupeessa ja vierailimme siellä. Esillä oli taidokkaita esineitä ja maalauksia, aboriginaalien elämästä kertovia videoita ja historiaa. Kuvata ei saanut. Koska oli jatkettava matkaa jäi vierailu lyhyeksi. Suosittelen käyntiä kulttuurikeskuksessa, se on avartava kokemus. Australiaa ei voi kuvitella ilman alkuperäisasukkaita aboriginaaleja.

Seuraavaksi ajoimme Kata Tjutalle, jossa oli lyhyt kävely. Majoituimme telttakylään lähelle Kings Canyonia. Aamulla auringonnousun aikaan kävelimme Kings Canyonin reunoilla parin tunnin lenkin. Canyon muodostuu laattamaisista kivistä, kivilaji on granit sand stone. Siellä olisi totisesti tarvinnut hyönteishattua sillä kimppuumme hyökkäsi miljoona pientä kärpästä. Ne eivät purreet mutta silmät ja korvat olivat täynnä ötököitä. Maisemat olivat mielestäni karulla tavalla hienot, matalia puita ja pensaita sekä heinikkoa.

 

 

 

Lounaan jälkeen ajoimme takaisin Alice Springsiin. Tällä kolmen päivän retkellämme näimme kuivuneen järven, kameleita, villihevosia varsoineen, lehmän tiellä, dingon sekä kotkan. Retkemme oli oikein onnistunut ja matkanjärjestäjä mainio. Matkan olin varannut jo kotimaassa ennen lähtöämme kuten useimmat muutkin retkemme emmekä pettyneet reissujen toteutuksiin. Seuraavaksi lensimme Adelaiden välilaskun kautta Melbourneen.