Perthistä Alice Springsin seuduille

Perthissä olimme viime postauksessa, sieltä haluaisin mainita The Bell Towerin, joka sijaitsee rannalla Riverside Drivellä. Torni on 82,5 m korkea,ja siellä on 16 kelloa. Näköalatasanteella on 26-kelloinen Carillon, joka toimii kultakolikolla ja soittaa tunnettuja kappaleita.  12 kelloa on peräisin St-Martin-in-Field- kirkosta Lontoosta ja ne ovat yli 700 vuotta vanhoja. Alhaalla kellonsoittajat soittavat niitä köysistä vedellen. Anzac-kello on valmistettu sadan vuoden takaisten taistelujen muistoksi.

Elizabeth Quay-rannasta on mm.
lauttayhteys Rottnest Islandille, joka on suosittu retkeily ja pyöräilykohde. Saari on tunnettu myös lyhythäntäkenguru eli quokka- populaatiosta. Tätä harvinaista kengurulajia tavataan myös muilla rannikon edustan saarilla mutta ei niin runsaslukuisena kuin täällä.

Matkamme jatkui Alice Springsiin, joka on Australian pohjoisterritoriossa oleva 26000 asukkaan
kaupunki. Aboriginaaliheimo Arrernten ihmiset ovat asuneet alueella vähintään 30 000 vuoden ajan ja ovat alueen alkuperäiset omistajat. Alice Springs sijaitsee lähes puolivälissä Darwinista ja Adelaidesta ja sieltä löytyvät kaikki palvelut aina sairaalaa ja lentävien lääkärien tukikohtaa myöten. Kaikilla aboriginaaleilla ei mene hyvin sillä juovuksissa olevia alkuperäisasukkaita kohtasimme siellä täällä. Kaupungissa toimii useita paikallisia matkanjärjestäjiä jotka kokemukseni mukaan ovat luotettavia ja he järjestävät turvallisia tutustumismatkoja ympäristöön joten niitä kannattaa käyttää. Sitäpaitsi oppaat kertovat mielenkiintoisia tarinoita alueen luonnosta ja eläimistöstä joten matkasta saa enemmän irti kuin jos lähtisi itse alueelle haahuilemaan eikä se olisi kovin turvallistakaan luonnonolosuhteiden vuoksi.

Kävimme etsimässä kaupungin kaupoista verkkohattuja hyönteisiä vastaan mutta mistään ei niitä löytynyt. Vinkki, ota kaikki mahdolliset varusteet kotoa jos lähdet outbackiin. Alice Springs Desert Park on poikkeamisen arvoinen, siellä voi tutustua paikalliseen kasvillisuuteen ja eläimistöön opastetulla kierroksella. Seuraavana aamuna lähdimme matkanjärjestäjä www.emurun.com.au järjestämälle kolmen päivän retkelle kohti Ulurua, Kata Tjutaa ja Kings Canyonia. Lähdimme aamuvarhain bussilla olihan matkaa noin 460 kilometriä Alicesta Ulurulle. Majoituimme Ayers Rock- telttakylään ja kävimme katsomassa auringonlaskua Ulurulla, aboriginaalien pyhällä vuorella. Vuorelle kiipeily on kielletty mikä on hyvin ymmärrettävää sillä se on alkuperäisasukkaiden pyhä vuori ja jotkut turistit ovat loukanneet itsensä pahasti pudotessaan vuorelta. Parkkipaikalla oli paljon muitakin matkailijoita joille matkanjärjestäjät olivat laittaneet pöytiä katettuina snackseilla ja viineillä. Paikalla oli myös runsaasti aboriginaaleja myymässä taulujaan. Ostin yhden taulun jossa oli mielenkiintoinen tarina. Kaikki aboriginaalien maalaamat taulut kertovat jonkin tarinan. Koska taivas oli pilvessä emme saaneet hyviä kuvia auringonlaskusta. Telttakylässä meille tarjottiin illallinen joka oli erinomainen.

Varhain aamulla aamupalan jälkeen läksimme katsomaan auringonnousua Ulurulle. Aurinko värjäsi monoliitin ruosteenpunaiseksi. Kävelimme jonkin matkaa monoliittiä kiertäen. Jos olisimme kiertäneet monoliitin kokonaan ympäri matkaa olisi kertynyt yli kymmenen kilometriä ja aikaa olisi mennyt useampi tunti.  Oppaamme kertoi kalliomaalauksista. Tapahtuipa sellainenkin ihme että satoi hiukan vettä, edellisestä sateesta oli kulunut puoli vuotta.

Aboriginaalien kulttuurikeskus sijaitsee aivan vuoren kupeessa ja vierailimme siellä. Esillä oli taidokkaita esineitä ja maalauksia, aboriginaalien elämästä kertovia videoita ja historiaa. Kuvata ei saanut. Koska oli jatkettava matkaa jäi vierailu lyhyeksi. Suosittelen käyntiä kulttuurikeskuksessa, se on avartava kokemus. Australiaa ei voi kuvitella ilman alkuperäisasukkaita aboriginaaleja.

Seuraavaksi ajoimme Kata Tjutalle, jossa oli lyhyt kävely. Majoituimme telttakylään lähelle Kings Canyonia. Aamulla auringonnousun aikaan kävelimme Kings Canyonin reunoilla parin tunnin lenkin. Canyon muodostuu laattamaisista kivistä, kivilaji on granit sand stone. Siellä olisi totisesti tarvinnut hyönteishattua sillä kimppuumme hyökkäsi miljoona pientä kärpästä. Ne eivät purreet mutta silmät ja korvat olivat täynnä ötököitä. Maisemat olivat mielestäni karulla tavalla hienot, matalia puita ja pensaita sekä heinikkoa.

 

 

 

Lounaan jälkeen ajoimme takaisin Alice Springsiin. Tällä kolmen päivän retkellämme näimme kuivuneen järven, kameleita, villihevosia varsoineen, lehmän tiellä, dingon sekä kotkan. Retkemme oli oikein onnistunut ja matkanjärjestäjä mainio. Matkan olin varannut jo kotimaassa ennen lähtöämme kuten useimmat muutkin retkemme emmekä pettyneet reissujen toteutuksiin. Seuraavaksi lensimme Adelaiden välilaskun kautta Melbourneen.

Perthin kultaa

 Useimmilla ihmisillä on jokin harrastus, minulla se on kiinnostus matkailuun ja etenkin Australiaa kohtaan. Olen käynyt siellä useita kertoja ja näissä blogipostauksissa kerron matkoistani ja toivon että niistä on iloa sinulle lukijani.

Miksi juuri Australia? Se poikkeaa niin suuresti pohjoismaista etenkin ilmastonsa, luontonsa, eläimistönsä ja kasviensa takia. Australian historia, kansalaisten ja alkuperäisasukkaiden elämä ja taide ovat kiinnostavia. Sitäpaitsi pidän matkustamisesta, lentokentistä, lentokoneessa istumisesta ja ihmisistä joita matkanteossa kohtaa. Joku onkin sanonut että tärkeintä on matkanteko, ei määränpää. Minä kyllä tykkään kovasti myös määränpäästä mutta vaikka matkustus Suomesta Australiaan kestää vuorokauden niin osaan nauttia siitä. Tosin ensimmäisellä matkallani 2011 en osannut liikkua ja jumpata tarpeeksi koneessa joten sain pinnallisen veritulpan sääreeni. Seuraavilla matkoilla olen jumpannut jalkojani ja kävellyt koneessa niin ei ole tullut tällaista vaivaa. 

Aloitan blogisarjani viimeisimmästä matkasta v.2019. Matkustimme kahdestaan aikuisen lapsenlapseni kanssa, reitti Helsinki- Doha- Perth- Alice Springs- Adelaide- Melbourne- Sydney- Doha- Helsinki. Matka kesti pari viikkoa. Syy miksi lähdimme matkaan oli se että voitin Qatar Airwaysin lentoliput Australiaan yhdelle hengelle. Arvonta järjestettiin Helsingin Matkamessuilla. Olin tosi iloinen voitosta, ja niinpä kustansin matkaseurakseni vanhimman lapsenlapseni Veran.

Perth on Länsi-Australian pääkaupunki, joka on neljänneksi suurin Sydneyn, Melbournen ja Brisbanen jälkeen. Asukkaita siellä on 1,98 miljoonaa. Perth on kaunis, eloisa kaupunki ja sieltä voi tehdä retkiä ympäristöön joko itsenäisesti tai osallistua jonkin paikallisen matkanjärjestäjän reissuille. Nähtävää ja koettavaa on paljon. Saavuimme Perthiin Anzac-päivänä joka on Australiassa ja Uudessa-Seelannissa juhlapäivä joten kauppaliikkeet olivat kiinni emmekä päässeet shoppailemaan. Anzac- päivä on Gallipolin maihinnousun alkamisen vuosipäivä ensimmäisessä maailmansodassa. Gallipoli sijaitsee Turkin rannikolla. Taistelu alkoi 25.04.1914. Tässä taistelussa kaatuneita Australian ja Uuden-Seelannin sotilaita muisteltiin vuosipäivänä eri tavoin mm. seppelten laskuilla muistomerkeille, paraateja järjestettiin, armeija suoritti ylilentoja ja myös TV-ohjelmat sisälsivät sotamuistoja.

Perthissä on paljon nähtävää, me ehdimme vierailla vain Kings Parkissa ja The Perth Mintissä. Kings Park and Botanic Garden on 400 hehtaarin kokoinen ja yli 3000 Australian kasvin puisto. Puisto on lähes 60 vuoden ikäinen ja siellä on myös useita patsaita ja muistomerkkejä, Australian luontotyyppejä käsittäviä alueita ja puistossa järjestetään paljon tapahtumia. Sivustolla www.bgpa.wa.gov.au olevasta esitteessä Birds in Kings Park kerrotaan alueella asuvista linnuista. Puistosta on hienot näkymät Perthin kaupunkiin ja rannoille.

Esittelen tässä erään mielenkiintoisen kasvin tuhansista vaihtoehdoista. Banksia on lähinnä Australian rannikkoseuduilla kasvava pensas- tai puumainen kasvi. Lajikkeita on 170 ja korkeudet matalista pensaista aina 15 metrisiin puihin. Kukinnot voivat olla sentistä aina 45 senttiin, värejä on lukuisia. Banksian kukinto tuottaa hunajaa, jota hyönteiset, lepakot, linnut, perhoset ja erilaiset nisäkkäät käyttävät ravinnokseen. Useita banksialajeja pidetään harvinaisina tai uhanalaisina.Puiden runko kelpaa erilaisten esineiden, sisustustarvikkeiden kuten paneelien valmistukseen ja myös veneen osia voidaan tästä puusta valmistaa. Kuva Pixabaystä, kuvaaja Alexa.

Näköalakierroksella bongasimme Länsi-Australian osavaltiolintuja, mustia joutsenia. Mustat joutsenet
pesivät vesistöjen äärillä ja mm.Uudessa Seelannissa ne aiheuttavat tuhoja viljelyksille. Kuva Pixabaysta, kuvaaja Cheira.

Sitten kultaan: Erittäin mielenkiintoinen paikka on The Perth Mint- myymälä. Siellä on esitelty kullan kaivuun historiaa Australiassa. Liikkeessä myydään kultakolikkoja, -koruja sekä kultaharkkoja. Löytyypä sieltä maailman suurin kultakolikko, tonnin painoinen ja arvoltaan 50 miljoonaa Australian dollaria. Suorastaan häikäisi tuo kullan kimallus. Sijoituskohteena fyysinen kulta käy sijoitussalkkuun. Meillä ei ollut niin paljoa rahaa että olisimme kultaharkon hankkineet.

Emme ehtineet päivän kestävälle reissulle, tutustumiskäynnille 130 kilometrin päässä olevalle The Newmont Boddington Gold Mine- kaivokselle joka on Australian suurin toimiva kultakaivos. Tällä matkalla voi tutustua kaivostoimintaan ja nähdä kuinka kulta erotetaan kaivuumassasta, sulatetaan ja kaadetaan muotteihin. Lisäksi matkaan kuuluu käynti The Perth Mint myymälässä jossa pääsee tutustumaan  kolikoiden valmistamiseen. Matkan järjestäjän sivut ovat www.gowesttours.com.au.

Seuraavassa postauksessa vielä vähän Perthistä ja sitten suuntaamme kohti Australian punaista keskusta, Alice Springsiä josta retkeilemme takamailla Ulurun, Kata Tjutan ja Kings Canyonin seutuvilla.