Canberrasta Sydneyhin

Matkasta vielä:" Skin cells  in trauma" lukee tienvarsikylteissä varoituksena ihon palamisvaarasta. Lampaita on paljon ja tuulivoimalat jauhavat sähköä. Ohitamme suuren tasangon joka on oikeasti järvi. Vettä siellä on noin kerran 20;ssa vuodessa. Nytkin siellä laidunsivat lampaat.

Canberra - Sydney tien varrella lepopaikat on nimetty suurimman Victoria-ristin saaneiden henkilöiden nimien mukaan. Pysähdyimme pienessä kaupungissa missä oli turistimyymälöitä tupaten täynnä hienoja käsitöitä, hunajaa ym tuotteita.

Australian ajokortista: uudet kuskit, auton takana on punainen E-kirjain. Kun on suorittanut ajokokeen saa vihreän P-kirjaimen. Promilleraja on 0,0, (normaalisti 0,5promillea), ja korkein nopeus 110km/h. Australiassa bensiinin hinta nousee koko ajan. Verotus on korkea. Voimanlähteenä on kivihiili ja ydinvoima. Nämä tiedot on vuodelta 2011.

Kenguruista: itäosissa maata kengurut ovat punertavia, länsiosassa harmaampia. Dingoille on tehty aitaus maan keskiosiin koska ne aiheuttavat tuhoja lampaille ja pussieläimille. Aita on 9000 km pitkä mutta ei oikein riitäkkään. Käärmeitä on vajaat 200 lajia, taipaani myrkyllisin. Lintulajeja on yli 800 ja uhanalaisia eläinlajeja n.400. 

Seuraavassa jaksossa seikkailemme sitten jo Sydneyssä.

Canberra

 Sydneyn lähistöllä sijaitsee  myös paikkakunta nimeltä Orange, missä australialainen kansallisrunoilija Andrew Barton "Banjo" Paterson oli syntynyt. Esimerkiksi The man from Snowy River ja Walzing Matilda ovat hänen kynästään. Hänen runonsa ja balladinsa kumpusivat takamaiden ja syrjäseutujen ihmisistä ja elämästä. Illalla tulimme Canberraan ja majoituimme All Seasons-hotelliin.

Canberra perustettiin v. 1908, Sydneyn ja Melbournen kiistan tuloksena. Kumpikin näistä halusi olla pääkaupunki joten päätettiin perustaa uusi kaupunki pääkaupungiksi. Asukkaita on reilut 432 tuhatta vuoden 2016 laskennan mukaan.Teimme kiertoajelun Canberrassa ja tutustuimme tähän Burley Griffin- järven rannalla sijaitsevaan kaupunkiin.

Aboriginaalit kutsuivat tätä kaupunkia Kanbarraksi. Ajelimme diplomaattialueella, Suomen suurlähetystön pihalla kasvoi ainakin yksi koivu. Diplomaattialueella on myös aboriginaalien lähetystö, lähettiläs asuu mielenosoituksellisesti puisessa rakennuksessa. Aboriginaalien lipun värit ovat musta, punainen ja keltainen. Musta symboloi alkuperäiskansoja, punainen maan ja ihmisten välistä suhdetta ja keltainen aurinkoa, elämän antajaa.

Kun Canberra perustettiin, sinne istutettiin 12000 puuta. Tekojärvi on ympärysmitaltaan 35 km, mutta uimakelvoton. Suihkulähde on 130 m korkea ja rakennettu James Cookin muistoksi. Kiertelimme uudessa Parlamenttitalossa, ohitimme Kansallisgallerian ja Australian Korkeimman Oikeuden talon. Vierailimme Sotamuseossa myös ja olen kirjoittanut muistiinpanoihini että jotenkin ahdistaa. Australialaiset ja uusi-seelantilaiset  ovat hyvin isänmaallisia, he viettävät joka vuosi Anzac- päivää 25.4 Gallipolin maihinnousun (1915) alkamisen vuosipäivänä. Päivä on kansallispäivä veteraanien muistoksi.

Muistamerkki Simpson ja haavoittunut sotilas aasin selässä

 Matkalla kohti Australian pääkaupunkia Canberraa

Matkamme kulki pitkin Hume Highwaytä, joka on valtaväylä Melbournesta Sydneyhin. Ohitimme mm. Seymourin, Euroan, Benallan ja Glenrowanin. Glenrowanissa on australialaisen lainsuojattoman Edward " Ned" Kellyn kookas  muistomerkki kaupungin keskustassa.. Hän syntyi 1854 ja kuoli 1880. Monissa kaupoissa  oli runsaasti pieniä peltisiä haarniskapatsaita myytävänä. Kellystä tuli lainsuojaton erinäisten vaiheiden jälkeen. Wikipedia kertoo hänestä kattavasti. Silloin hänen tarinansa ei avautunut, mutta taannoin meillä televisiossa näytettiin elokuva hänestä, pääosaa esitti Heath Ledger, silloin ymmärsin miksi Ned Kelly oli niin kuuluisa ja pidetty. Elokuvia hänestä on tehty muitakin. Heath Ledger ikävä kyllä kuoli huumeiden yliannostukseen New Yorkissa vuonna 2008 ja hänen viimeinen leposijansa on synnyinkaupungissaan Perthissä, Karrakattan hautausmaalla. 

Ajoimme läpi laajojen maaseutualueiden, lihanautoja oli runsaasti laitumilla, paras pihvi tulee laiduntavasta karjasta. Lampaita oli lukemattomia, Australia on maailman suurin villantuottaja, lammas pidetään kolme-neljävuotiaaksi, sen jälkeen sille keksitään muuta käyttöä sillä villan laatu huononee iän myötä. 

Alburyn lähellä on kuuluisa sarjakuva bub, Ettamogah. Poikkesimme siellä lounaalla.

Muistiinpanoista; Canberraan ajellaan 384 tietä pitkin. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Tien vierellä valvoo ajoittain Road Safety- kamera. Myös puhelimia on aika ajoin tien vierellä, kaikilla ei ole matkapuhelimia tai kentät ei toimi.

Pensaspalot ovat pahin vitsaus Australiassa. Ukkosia on paljon ja 10 vuotta sitten ( 2000- luvun alussa)  mitattiin +47 asteen lämpötiloja. Uusin on vuonna 2020 Sydneyn länsipuolella mitattu 48,9 astetta. Siksipä jos ei kestä noin kuumaa, syksy ja kevät ovat mukavimpia aikoja Australian reissuille.

Yksi esimerkki miten pensaspalo voi saada alkunsa: autosta heitetty muovipullo rikkoutuu, auringonsäteet kuumentavat sen jolloin ympärillä oleva ruohikko syttyy tuleen. Monet pensaspalot ovatkin juuri ihmisten aiheuttamia, joko tahattomasti tai tarkoituksella.

Eukalyptuspuu, joita on 800 lajia, on luonnon tulitikku, irronnut kuori voi syttyä itsekseen tuleen.

Seuraavassa jaksossa sitten ollaankin jo Canberrassa, Australian pääkaupungissa.

 Tässä jaksossa teemme retken Phillip Islandille ja kerron lisää Melbournesta

Seuraava päivä oli lepopäivä. Olin varannut paikalliselta matkanjärjestäjältä retken Phillip Islandille. Olin todella kipeä, sillä olin sairastunut mahatautiin jonka aiheuttajaksi epäilin edellisiltana syömääni pitsaa.  Mutta hain apteekista särkylääkettä ja lähdin retkelle. Olen kirjoittanut jo aikaisemmassa blogisarjassani retkestä Phillip Islandille, mutta kertaus ei varmaan haittaa, sillä niin upea retki se on. Menomatkalla poikkesimme eläinpuistossa jossa saimme mm. syöttää kenguruja. Toinen käynti oli australialaisella maatilalla, jossa seurasimme paimenkoirien työskentelyä lampaiden siirroissa, lampaiden keritsemistä ja bumerangin heittoa. Olisin terveenä nauttinut suuresti tapahtumista, mutta ajoittain mahakipu oli niin valtava että oli hakeuduttava istumaan. Otin kuvia vanhoista maataloustyövälineistä, samankaltaisilla välineillä meillä Suomessakin ovat maanviljelijät entisaikoina työskennelleet.

 Viimeinen kohde oli pingviinisaari Phillip Island. Illan hämärtyessä pingviinit tulevat mereltä ruokkimaan poikasiaan, jotka odottavat rinteisiin kaivetuissa pesissä. Sieltä kuului aikamoinen sirkutus. Meille katsojille oli rakennettu kävelysillat ja katsomo. Kuvata ei saanut. Mereltä kävi kova tuuli ja taisin vähän vilustua. Saavuimme hotelliin puolenyön aikaan.

Seuraavana päivänä lähdimme bussilla kohti maan pääkaupunkia Canberraa. Kuljettajamme Nick toimi myös oppaana ja kertoi mielenkiintoisia tarinoita. Panin merkille että useat töihin matkalla olevat ihmiset pukeutuivat tyylikkäästi, miehillä oli puku tai kauluspaidat ja suorat housut, naisilla hameet. Ajoimme ohi entisen lentokentän. Tarina kertoo että Boeing 747 oli laskeutumassa, onneksi lennonjohto oli valppaana eikä antanut sen laskeutua, sillä kiitotie olisi ollut sille liian lyhyt. Uusi kenttä rakennettiin vuonna 1970. Tämän kentän ympärillä oleva asuinalue oli edullista 2000- luvun alussa, talon saattoi saada maksamalla 350 000AUD, nyt, 2011, saa pulittaa puolet enemmän. Victorian osavaltiossa asuu 5,9 miljoonaa asukasta ja Melbourne on Australian toiseksi suurin kaupunki Sydneyn jälkeen. Vuonna 2009 oli Melbournessa suuret tulvat, vesi vei pelloilta lannoitteet, maitoa ei voinut lähettää meijereihin bakteerivaaran takia. Myös paljon eläimiä sairastui ja piti lopettaa. Kaupungilla liikkumiseen oli tarvittu veneitä.

Seuraavassa jaksossa ajamme pitkin Hume Highwaytä ja poikkeamme mielenkiintoisissa paikoissa matkalla kohti Canberraa.

 Tässä jaksossa lennämme Hongkongista Melbourneen. 

 Tässä Cathay Pacificin koneessa ruoka oli oikein hyvää ja jälkiruuat makeita. Olen kirjannut paikkakuntia minkä yli lensimme: Melville Island, Katherine Australian mantereella, Alice Springs, Broken Hill.  Melbourneen saavuimme kymmenen tienoilla illalla.

Hotellissa olimme puolen yön jälkeen. Ja sitten nukkumaan.

Aamulla heräsin jo ennen kuutta herätyskellon avulla. Seitsemän tienoilla lähdin aamupalalle. Aamiaissaliin oli katettu brittiläinen aamiainen, jossa oli monenlaisia herkkuja tarjolla, kuten pekonia, makkaroita, pastaa, munakasta, mysliä, kahvia ja mehuja ym. 

Syötyäni lähdin kaupungille. Siihen aikaan ei ollut minulla Google Mapsia, vaan hotellista saadun kartan avulla oli aika helppo liikkua kun pidin silmällä katujen nimiä. Havaitsin avoinna olevan kirkon oven joten menin sisälle. Eräs nainen kutsui minut rukoushetkeen. Lisäksi siellä oli esitys jossa kolme naista näytteli tilanteita joihin ihmiset joutuvat välillä ja he esittivät  ratkaisuja erimielisyyksiin. Sain myös teetä juodakseni. Lupasin tulla kirkkoon sunnuntaina.

Iltapäivällä lähdin kiertoajelulle muun matkaseurueen kanssa.
Kuljimme vanhoja rakennuksia ihaillen, niissä oli pitsimäiset rautakaiteet ja muitakin koristeita. Monet olivat 1800-luvun lopulta. Kävimme myös kasvitieteellisessä puutarhassa, siellä tutustuimme Australian upeaan kasvistoon ja puihin. Siellä oli myös  paljon hääpareja kuvauksissa ja jotkut ajelivat kahden hevosen vetämillä rattailla. Puutarhan kahvilassa kahvi maksoi 3,70 AUD ja pulla saman verran. Muuten siellä suositaan kuppikakkuja, niitä oli myynnissä kaikkialla.

Nousimme pilvenpiirtäjä Eureka Towerin näköalatasanteelle joka sijaitsee 88:ssa kerroksessa. Kerroksia on kaikkiaan 91. Pilvenpiirtäjä on 297,3 metriä korkea, ja maisemat ovat suorastaan huimaavat. Hissi kulki 9m sekunnissa joten hetkessä olimme perillä. Ajoimme myös tulevan Australian Grand Prix- ajojen kisapaikan ohitse. Illalla kuljeskelin kaupungilla ja ostin pitsan, josta sitten sairastuin.

 Matkakertomus ensimmäisestä matkastani Australiaan vuonna 2011

Australia oli kiinnostanut minua jo pidemmän aikaa, joten sen vuoksi ja kun sopivasti Suomi-Seuran Matkatoimisto oli lähdössä reissuun niin lykkäsin itseni mukaan. Matkaan tälle parin viikon kiertomatkalle lähdimme maaliskuun alussa 2011.

Näissä blogijaksoissani kerron miten matkaani liittyvät australialainen lainsuojaton Edward " Ned" Kelly, samoin australialainen näyttelijä Heath Ledger, Japanin maanjäristys 11.3.2011 joka aiheutti tsunamin ja Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden sekä Christchurchin maanjäristys Uudessa -  Seelannissa helmikuussa 22.02.2011.

Matkareitti kulki seuraavasti: Helsinki - Lontoo- Hongkong- Melbourne- Canberra- Sydney- Cairns- Hongkong- Lontoo- Helsinki .

Tein matkasta muistiinpanot ja niihin nojaudun nytkin. Enkä kyllä paljon muistaisi matkasta ilman niitä: Lahdessa viimeiset ostokset, muistikortti kameraan, maitohappobakteeripurkki ja Möllerin kalaöljykapseleita apteekista. Lähtökahvit Pressossa, jo silloin kalliit ja nyt maksaa mansikoita kuten monessa muussakin kahvilassa mukaan lukien Helsinki-Vantaan lentoaseman kahvilat. Yövyin Cumulus Airport lentokenttähotellissa koska koneen lähtö oli kahdeksalta aamulla. Hotellissa nautin maukkaan aamupalan ja sitten bussin kyydissä lentokentälle, jossa ensitöikseni hain Forexin toimipisteestä tilaamani Australian ja Hongkongin valuutat. Muut matkalaiset ja matkanjohtajan tapasin aulassa.

Esimerkkejä hinnoista  Finnairin koneessa: Wienernougat 400g 7,50e, Fazerin sininen suklaa 250g 3,50e ja Geisha Harmony 145 g 6,50e. Heathrowin lentoasema on suuri ja ruuhkainen. Tein pieniä ostoksia matkaa varten. Lento Hongkongiin Cathay Pacificin koneella kesti 10h30min. Yö kului valvoessa ja elokuvia katsellessa.

Saavuttuamme Hongkongiin lähdimme kiertoajelulle. Tulimme lentoasemalta keskustaan Aasian pisintä riippusiltaa pitkin, pituutta on yli 2 kilometriä. Sitten ajoimme tunnelissa meren alla että pääsimme toiselle puolen lahtea. Silmiinpistävää oli kova liikenne. Taksit olivat punaisia, samanlaisia Toyotia melkein kaikki. Ne toimivat kaasulla.

Hongkongissa oli vuonna 2011 asukkaita noin 7 miljoonaa. Hongkong on Kiinan neljänneksi suurin kaupunki. Koska tonttimaa on kortilla, pilvenpiirtäjiä on paljon. Kaupunki on maailman kalleimpia paikkoja asua. Asunnot ovat pieniä ja hintavia. Valtio omistaa tonttimaat ja vuokrat ovat korkeita. Hotellissamme oli 23 kerrosta, se oli todella hieno, näkymät  huikeat. Oppaamme, todella mukava kiinalainen mies, kertoi että huoneistojen hinnat ovat päätähuimaavat: neliö maksaa 20 000e ( tämä oli vuonna 2011). Kaikki tavoittelevat rikkautta ja onnea. Numero 4 kuulostaa samalta kuin kuolema, siksi hotellissakaan ei ollut neljättä kerrosta. Numero 8 on onnenluku. Jos joku vihittäisiin   4.4 se olisi kiinalaisten mielestä kauheaa, mutta 4+4 onkin 8 eli onnenluku. Ajoimme The Peak-kukkulalle katsomaan kaupunkia ylhäältä käsin.

Pilvenpiirtäjät kirjaimellisesti hipovat pilviä.

Iltapäivällä ajoimme veneillä syömään laivalle, joka oli muutettu todella hienoksi ravintolaksi. Lisäksi olisi saanut kuvauttaa itsensä kiinalaisessa asussa  kultaisella istuimella istuen. Se oli jo vähän liikaa eikä meistä kukaan oikein innostunut asiasta. Ruoka tuotiin  pyörivälle alustalle keskelle pöytää, ja jokainen sai siitä ottaa mitä halusi omille lautasille. Kastikkeet olivat todella hyviä ja tarjolla pienissä kipoissa. Tarjolla oli mm. katkarapuja, kanaa, riisiä ja kääryleitä. Juomana oli haudutettua teetä. Kaikki maistui todella herkulliselta. Illalla kävimme katsomassa valoshowta rannalla. Iltaelämä on vilkasta ja kaupat ovat auki lähes aina. Sunnuntait ovat vilkkaimpia päiviä ostosten tekoon.

Seuraavana aamuna lähdimme aamupalan jälkeen lentokentälle. Hongkongin lentokenttä on todella suuri. Kuljeskelin kaupoissa ja etsin postimerkkien myyntipistettä. Tiedustelun jälkeen löysinkin automaatin josta sai merkkejä ja postilaatikot olivat siinä vieressä lento- ja maapostille. Klo 9:50 olimme jo Cathay Pacificin koneessa, sitä ennen oli laukut tarkastettu jo kahteen kertaan. Tarkkaa valvontaa. 

Seuraavassa blogissa sitten taivaan tuulissa kohti ihanaa Australiaa!

 Sydneystä kotimaan kamaralle

Australian kiertomatkamme lähestyi loppuaan. Mikä jäi mieleen ja mikä olisi voinut olla toisin? Menomatkallamme Helsingistä Perthiin Qatarin pääkaupungin Dohan ollessa välilaskupaikkana meille jäi aikaa niin paljon että kävimme lentokentän hotellissa vähän nukkumassa ja suihkussa. Palvelu oli ystävällistä mutta piipahtaminen hotellissa teki pienoisen loven matkakassaamme joten kannattaa valita lento jossa koneen vaihdolle ei jää niin paljon aikaa että tarvitsisi hotellia. 

Perthin keskusta jäi kokematta samoin siellä ja lähiseudulla olisi ollut paljon nähtävää. Koska sain korvat kipeiksi sightseeing- kierroksella, lento Perthistä Alice Springsiin oli yhtä tuskaa. Kipu hellitti vasta Melbournessa. Samoin yskä vaivasi koko Alicen reissulla. Vaikka itse punainen keskusta, Alice Springs,  Ulurun ja Kata Tjutan seutu on vaikuttava, mielestäni yksi kerta riittää enkä kaipaa sinne kuten Melbourneen ja Sydneyhin, joissa voisin vierailla monta kertaa ja aina löytyy uutta koettavaa. Myöskään kärpäsiä en kaipaa. 

Melbourne kuten Sydneykin ovat mahtavia. En osaa antaa juurikaan ostosvinkkejä, olimme matkalla pienellä budjetilla, ja koska emme harrastaneet ravintoloissa kukkumisia niin emme osaa antaa myöskään menovinkkejä missä olisi vauhdikkain meininki. Jokaiseen makuun löytyy paikkoja missä saa herkullista ruokaa ja viinejä. On viisasta välttää kuitenkin yksin liikkumista pimeän aikaan, yhtä turvatonta tai turvallista sielläkin on kuin kotimaassa. Kävimme vaateostoksilla, joissakin liikkeessä myytiin halpoja, todella huonolaatuisia vaatteita, jotka oli useimmin ommeltu Aasian maissa. Näissä vaatteissa oli todella mitättömät saumanvarat ja kankaiden laatu jätti toivomisen varaa. Eipä näihin kannata rahojaan tuhlata. Mutta Australialaisilla suunnittelijoilla on hyviä tuotteita, katso vaikka refinery29.com

Kasvit ja eläimet ovat todella mielenkiintoisia joten alan harrastajan kannatta poiketa kasvitieteellisissä puutarhoissa ja eläintarhoissa. Luonnossa voi kyllä tavata käärmeitä, moninaisia lintuja, koaloja puiden oksilla sekä kenguruja jotka ovat liikenteessä todellinen riski.

Paikalliset matkanjärjestäjät tekevät matkoja lähiseuduille, joten vaikka viinitilavierailulle tai laskettelemaan ja hiihtämään pääsee sekä Victorian että Uuden Etelä-Walesin alueilla. Myös Tasmaniassa on alueita jossa voi harrastaa talviurheilua.. Jos käyttää useita päiviä yhteen pa

Upea kenguru Alice Springsin lentoasemalla

ikkakuntaan niin ehtii paremmin tutustua lähiympäristöön.

Haikein mielin nousimme koneeseen äitienpäivänä, taas yksi reissu takana, minulla jo neljäs reissu Australiaan. Seuraavassa postauksessa kerron miten tämä Australia-kiinnostus alkoi, siis ensimmäinen matkani vuonna 2011.